Vuonna 1978 venäläinen geologiryhmä oli tutkimusmatkalla Abakan-joella Siperiassa. Hämmästyksekseen he havaitsivat inhimillisen elämän merkkejä tiettömien taipaleitten takana. Puista oli kuorittu tuohta, polkuja oli tallattu. Pian he osuivat puoliksi lahonneen, romahtaneen ja oksista ja puunkappaleista kyhätyn majan luokse. Kävi ilmi, että siellä oli asunut jo yli 40 vuotta vanhauskovainen Lykovin perhe, joka oli paennut Stalinin vainoja 1930-luvulla.
Abakan-joki.
Perhe eli kivikautta muistuttavissa oloissa. Kun jalkineet olivat vuosien saatossa mädäntynet, ne oli korvattu virsuilla. Kun kattilat olivat ruostuneet puhki ja tuleet käyttökelvottomiksi, ei perheellä ollut enää keittovälineitä. Sen jälkeen oli tultu toimeen perunantapaisilla ja villirukiilla. Nälänhätä oli ollut alituinen vieras. Perheen äiti oli kuollut nälkään 1960-luvulla halutessaan antaa annoksensa perheen lapsille, kahdelle tyttärelle ja kahdelle pojalle. Perheen miehet olivat kehittyneet käsittämättömän sitkeiksi. He metsästivät omatekoisilla keihäillä tai yksinkertaisesti seurasivat eläimiä kunnes nämä kaatuivat uupuneina maahan. Tämä kaikki paljain jaloin Siperian talvessa, jossa he jopa nukkuivat lumikuopissa 40 asteen pakkasella.
Kaikki ymmärsivät venäjää vaikka eivät luonnollisesti tajunneet nykyaikaisia konsepteja kuten ihmisen käyntiä kuussa. Toisesta maailmansodasta ei perhe ollut kuullut mitään. Suurin ihmetyksen aihe oli tuorekelmu, joka oli "kuin lasia, mutta taipuisaa".
Perheen isä kuoli pian - 27 vuotta puolisonsa jälkeen keuhkokuumeeseen, jonka oli todennäköisesti saanut vierailijoilta. Muut perheen jäsenet menehtyivät munuaisten vajaatoimintaan, jonka oli aiheuttanut puutteellinen ravinto.
Perheen tyttäret, Agafia ja Natalia olivat kehittäneet oman kielen, jolla kommunikoivat keskenään. Se muistutti hidasta ja epäselvää linnnun liverrystä. Agafia kuvassa keskellä. Hän elää yhä perheen majassa ja on nyt noin 80-vuotias. Lue koko uutinen tästä.
Kuvaus Lykovin perheen kohtaloista Siperian tiettömissä erämaissa antaa kuvan elinolosuhteista, joihin karkotuspaikastaan karanneet pakkosiirtolaiset joutuivat. 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä heitä uskottiin harhailevan tundralla jopa 50.000.
