tag:blogger.com,1999:blog-4487266771097917002024-03-18T21:05:23.529-07:00Risainen paita ja väkevä kirousAnonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.comBlogger20125tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-52306536361060871262014-06-30T08:53:00.001-07:002019-02-21T01:55:54.538-08:00Kivikaudessa Siperiassa<br />
Vuonna 1978 venäläinen geologiryhmä oli tutkimusmatkalla Abakan-joella Siperiassa. Hämmästyksekseen he havaitsivat inhimillisen elämän merkkejä tiettömien taipaleitten takana. Puista oli kuorittu tuohta, polkuja oli tallattu. Pian he osuivat puoliksi lahonneen, romahtaneen ja oksista ja puunkappaleista kyhätyn majan luokse. Kävi ilmi, että siellä oli asunut jo yli 40 vuotta vanhauskovainen Lykovin perhe, joka oli paennut Stalinin vainoja 1930-luvulla.<br />
<br />
<br />
<img src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/50/Bolshoy_Abakan_river.jpg" height="266" id="irc_mi" style="margin-top: 0px;" width="400" /> <br />
<br />
Abakan-joki.<br />
<br />
Perhe eli kivikautta muistuttavissa oloissa. Kun jalkineet olivat vuosien saatossa mädäntynet, ne oli korvattu virsuilla. Kun kattilat olivat ruostuneet puhki ja tuleet käyttökelvottomiksi, ei perheellä ollut enää keittovälineitä. Sen jälkeen oli tultu toimeen perunantapaisilla ja villirukiilla. Nälänhätä oli ollut alituinen vieras. Perheen äiti oli kuollut nälkään 1960-luvulla halutessaan antaa annoksensa perheen lapsille, kahdelle tyttärelle ja kahdelle pojalle. Perheen miehet olivat kehittyneet käsittämättömän sitkeiksi. He metsästivät omatekoisilla keihäillä tai yksinkertaisesti seurasivat eläimiä kunnes nämä kaatuivat uupuneina maahan. Tämä kaikki paljain jaloin Siperian talvessa, jossa he jopa nukkuivat lumikuopissa 40 asteen pakkasella.<br />
<br />
Kaikki ymmärsivät venäjää vaikka eivät luonnollisesti tajunneet nykyaikaisia konsepteja kuten ihmisen käyntiä kuussa. Toisesta maailmansodasta ei perhe ollut kuullut mitään. Suurin ihmetyksen aihe oli tuorekelmu, joka oli "kuin lasia, mutta taipuisaa".<br />
<br />
Perheen isä kuoli pian - 27 vuotta puolisonsa jälkeen keuhkokuumeeseen, jonka oli todennäköisesti saanut vierailijoilta. Muut perheen jäsenet menehtyivät munuaisten vajaatoimintaan, jonka oli aiheuttanut puutteellinen ravinto.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMBvNF7SuPlUq4pEdbCoY_GH4PRGMKW0gNGodLYOZ7M0P2ttft3Y0Vc_bf5eHjLOpb7n2xAx66mvxFJ28hwim7hjxFKMJr5D9aY_PCzF3oD5JbMtqp24Z3ef7pjICHS4YWvhOfzuVp9fY/s1600/Lykov+Family.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="425" data-original-width="700" height="194" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMBvNF7SuPlUq4pEdbCoY_GH4PRGMKW0gNGodLYOZ7M0P2ttft3Y0Vc_bf5eHjLOpb7n2xAx66mvxFJ28hwim7hjxFKMJr5D9aY_PCzF3oD5JbMtqp24Z3ef7pjICHS4YWvhOfzuVp9fY/s320/Lykov+Family.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Perheen tyttäret, Agafia ja Natalia olivat kehittäneet oman kielen, jolla kommunikoivat keskenään. Se muistutti hidasta ja epäselvää linnnun liverrystä. Agafia kuvassa keskellä. Hän elää yhä perheen majassa ja on nyt noin 80-vuotias. Lue koko uutinen <a href="http://goo.gl/jyujrl" target="_blank">tästä</a>.<br />
<br />
Kuvaus Lykovin perheen kohtaloista Siperian tiettömissä erämaissa antaa kuvan elinolosuhteista, joihin karkotuspaikastaan karanneet pakkosiirtolaiset joutuivat. 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä heitä uskottiin harhailevan tundralla jopa 50.000.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-70777964342096873412013-07-08T10:13:00.002-07:002013-08-01T07:32:44.248-07:00Sherlock Holmes sukututkijana<br />
Käsillä oleva blogi on jatkoa 2008-2009 verkossa julkaistulle <a href="http://www.gronroos.info/genealogia" target="_blank">sukututkimukselle</a>. Se tehtiin soveltaen Suomen sukututkimuksessa melko lailla tuntematonta - tosin jo Euroopassa viimeiset tuhat vuotta oikeudenkäytössä tunnettua - metodia, ns. <em>vapaaharkintaista todistusteoriaa</em>. <br />
<br />
Tutkimus on suomenkielinen ja siksi on oikeastaan hieman yllättävää, että vuoden 2013 puolivälissä sillä on ollut jo yli 52.000 lukijaa! Koska kaikki "uusi" nähdään käytössä olevien metodien haastajaksi, on selvää, että kaikki kommentit eivät ole olleet kiittäviä. Valitettavan suuri osa harrastelijatutkijoista kun yhä tyytyy pelkkien sukutaulujen esittämiseen ja muut menetelmät nähdään kerettiläisinä. Mutta kiinnostus näyttää koko ajan kasvavan uusien metodien kehittämiseeenja niiden soveltamiseen.<br />
<br />
Vapaaharkintaisella todistusteorialla tarkoitetaan, että löydettyjen, varmennettujen faktojen pohjalle rakennetaan todennäköinen kuvaus vallinneista olosuhteista ja tapahtumien kulusta. Aukkokohtia täydennetään harkinnanvaraisilla seikoilla ja alistetaan näin syntynyt narratiivi kommentoitavaksi ja oikaistavaksi. Kertomusta muutetaan, jos on todennäköisempää, että tapahtumien kulku on ollut erilainen. Kun esimerkiksi tarkastelun kohteena olevalla henkilöllä oli perukirjan mukaan viisi liitupiippua ja pari tupakkamassia, on tutkija voinut olettaa ko. henkilön olleen tupakkamies. Jos kuitenkin myöhempi tutkimus osoittaa saman henkilön harjoittaneen kulkukauppaa, voidaan uudelleen olettaa, että esineet olivat myyntiartikkeleita. Ja niin edelleen. Sukututkija astuu toisin sanoen Sherlock Holmesin saappaisiin ja alkaa pohtia, mitä oikeastaan on tapahtunut, kun kaikki vähitellen tippuvat tiedonmuruset otetaan huomioon!<br />
<br />
Vapaaharkintaisen todistusteorian metodia on sukututkimuksessa soveltanut mm. kanadalainen kirjailija <a href="http://www.guardian.co.uk/books/booksblog/2013/jun/21/author-alice-munro-retiring" target="_blank">Alice Munro</a>, joka on viime vuosina mainittu jopa Nobel-ehdokkaana. Kuva alla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRvLndUu9KEqGJ3CZy5LQtozU5N0AS4danELa4lK3rvVo0M86yP47N_jI_M8_yQ7UZlkGe-inzJyqk-g2L3IEOz08zgHHIC5dDtJTk7MqYq0ZN51io4lk18SLM2yC2cRRbz6DiuC3sXK4/s1600/alice-munro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRvLndUu9KEqGJ3CZy5LQtozU5N0AS4danELa4lK3rvVo0M86yP47N_jI_M8_yQ7UZlkGe-inzJyqk-g2L3IEOz08zgHHIC5dDtJTk7MqYq0ZN51io4lk18SLM2yC2cRRbz6DiuC3sXK4/s320/alice-munro.jpg" width="270" /></a></div>
<br />
<br />
Grönroosin 300 vuoden sukututkimus on osoitteessa <a href="http://www.gronroos.info/genealogia">http://www.gronroos.info/genealogia</a><br />
<br />
<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-32258737353519567072013-04-29T21:24:00.000-07:002013-04-30T06:07:37.902-07:00Kansallisarkisto<br />
Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkelissa on tietoa Josef Benjamin von Pfalerista, jonka Anton Henrik yhdessä veljensä ja ajurinrenki Gustaf Eklundin kanssa ryöstivät ja pahoinpitelivät Erikinkadulla kevättalvella 1852. Alpo Juntusen kortistossa kerrotaan neljä oikeudenkäyntipäivää Helsingin raastuvanoikeudessa alkukesästä samana vuonna. Tuomio oli kuolema kovennettuna oikean käden menetyksellä. Koska kuolemantuomio oli Venäjällä poistettu kolmisenkymmentä vuotta aikaisemmin, rangaistus muutettiin karkotukseksi Siperiaan ja neljäksikymmeneksi raippapariksi. Kuolemantuomio vaikuttaa kovin ankaralta koska tietojemme mukaan Pfaler jäi henkiin ja oli vieläpä työkykyinen tapauksen jälkeen. Tosin hän jätti virkansa jo vuonna 1854, vain 32-vuotiaana ja kuoli 1863, 41 -vuotiaana. Tapaus on siis voinut jättää Pfaleriin jotain jälkiä, mutta tuomioon se ei varmaan ole ehtinyt eikä voinut vaikuttaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzpEaxg-RlXUU-Wi9-7hWcdAMPmHBguo6NrNMPToM0Vg74qBxOR2U_MDpBq1b0Vqaq3fpsTr2u0lmXZ-zA4YuVk2uuRvXsa3K_BnrFZVHTnzFkAmLs5BWLwF9KjnXCbXN-XuJ9tLfIumE/s1600/von+Pfaler_matrikkeli+III.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="178" lua="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzpEaxg-RlXUU-Wi9-7hWcdAMPmHBguo6NrNMPToM0Vg74qBxOR2U_MDpBq1b0Vqaq3fpsTr2u0lmXZ-zA4YuVk2uuRvXsa3K_BnrFZVHTnzFkAmLs5BWLwF9KjnXCbXN-XuJ9tLfIumE/s400/von+Pfaler_matrikkeli+III.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Raastuvanoikeuden asiakirjat vuodelta 1853 ovat Helsingin kaupunginarkistossa, Eläintarhantie 3, joten seuraavaksi on asiaa sinne. </div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-5726679534110876852013-04-25T08:24:00.001-07:002013-08-01T07:33:09.991-07:00Vastauksia, uusia kysymyksiä<br />
Innokkaasti odotetut tiedot Transbaikalin piirin <a href="mailto:gu-gazk@mail.ru" rel="nofollow">kansallisarkistosta</a> Chitasta tulivat kuin tulivatkin. Saamamme tieto osoittautui oikeaksi: Nerchinskin arkistot on aikoinaan siirretty sinne. Merkintöjä löytyi kaksi, toinen vuodelta 1862 ja toinen seuraavalta vuodelta, jolloin Anton Henrikin tuomiosta oli kulunut kymmenen ja Siperiaan saapumisestakin kahdeksan vuotta. Merkinnät ovat suurimmaksi osaksi identtisiä mutta kummassakin on monta kiinnostavaa ja tärkeää tietoa.<br />
<br />
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUclFwrDg9eYj8abkL2CvE670UxmqcdzmwqrWeFoeBar44RSZmHm4qGmz9fFs5LBInq96lR-jPvSeyw3Znr3w6rtFRwCOsN64ySmrgyLnK6dfMqhjQTicU9u4yupvlNdduilQLIOeTpiA/s1600/Dokumentti_Ekl%C3%B6f.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="238" lwa="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUclFwrDg9eYj8abkL2CvE670UxmqcdzmwqrWeFoeBar44RSZmHm4qGmz9fFs5LBInq96lR-jPvSeyw3Znr3w6rtFRwCOsN64ySmrgyLnK6dfMqhjQTicU9u4yupvlNdduilQLIOeTpiA/s320/Dokumentti_Ekl%C3%B6f.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
Chitan dokumenttien mukaan Anton Henrik on 38 -vuotias vuonna 1862. Tämä tietysti pitää paikkansa, koska hän oli syntynyt 1824. Mies oli kaksi arsinaa ja neljä ja puoli versokkaa pitkä, toisin sanoen noin 163 cm. Melko lyhyt tänä päivänä, mutta keskimittainen siihen aikaan. Samana vuonna esimerkiksi ruotsalaisten asevelvollisten keskimitta oli juuri tämä. Mies oli valkoihoinen, harmaasilmäinen, vaalean ruskeat hiukset ja nenä, suu ja leuka tavallisen näköiset. Tuomittu 40 pariin raippoja ja karkoitettavaksi Siperiaan "von Falerin" kuolemaan johtaneesta ryöstöstä. Saapunut Karaan ja käytös ollut hyvä.</div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMv_-6TCKimu3F16iHH7MmAJsCBdFD1wrTUayadExp-LaW91K1SNsJrMp3SXSM8v-nm_L-IYLoo56wuMayl4Cp1Sz83tZBx3A_NEvT0yhyphenhyphenKGGwRIyk8Pt1ScPolTGt8ZHjVHFlWGhqVuc/s1600/Anton+Henrik.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" lwa="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMv_-6TCKimu3F16iHH7MmAJsCBdFD1wrTUayadExp-LaW91K1SNsJrMp3SXSM8v-nm_L-IYLoo56wuMayl4Cp1Sz83tZBx3A_NEvT0yhyphenhyphenKGGwRIyk8Pt1ScPolTGt8ZHjVHFlWGhqVuc/s400/Anton+Henrik.jpg" width="283" /></a></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
Arkistojen Anton Henrik vastaa siis fyysisesti hyvin mielikuvaa, joka meillä miehestä vanhan rangaistusvankia esittävän kuvan mukaan on ollut! Toisessa dokumentissä sijoituspaikaksi on merkitty siis Kara ja toisessa Karan tuotantoalue (Karijskih promslah). Tämä tieto on myös looginen, koska Suomessa olevan ns. <a href="http://www.genealogia.fi/linktoold/linktoold/emi/siperia/siperiac.htm" target="_blank">Juntusen dokumentin</a> mukaan Anton Henrik lähti Viipurista suorittamaan rangaistustaan "Kaltniskin" kullanhuuhtomoon. Kaltnisk on epävenäläinen nimi ja sitä on hieman hämmästelty kaiken aikaa. Koska kuitenkin kultaa huuhdottiin tuohon aikaan Karan suistossa, on <em>Karijskih</em> todennäköisesti kääntynyt translitteroinnissa jossakin vaiheessa tuohon muotoon. George Kennan julkaisi Siperian karkotusleireille suuntautuneen matkansa havainnot ensimmäistä kertaa kesäkuussa 1889. Hän kertoo, että erotuksena poliittisista vangeista rangaistusvangit työskentelivät ns. ala-kaivuilla (<em>lower diggings</em>) ja USA:sta hankkimassani aikauslehdessä on myös kuva alueesta (<em>The Century Magazine</em> , June 1889, s. 166): </div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh39Y9AyLnURpzxrtwjfEndx3gSB36GXsMc8a1G9nUJoslEhb7WxrpLhyphenhyphen5wtGsr2cRme68X6DnD6AJQiuPxXJ3dgYEy5wv7nJrlNA5qUh6nmUk94K05HNTvlu_4nZaBTyXmvJFB1rDriQI/s1600/Kara+Valley+001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="177" lua="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh39Y9AyLnURpzxrtwjfEndx3gSB36GXsMc8a1G9nUJoslEhb7WxrpLhyphenhyphen5wtGsr2cRme68X6DnD6AJQiuPxXJ3dgYEy5wv7nJrlNA5qUh6nmUk94K05HNTvlu_4nZaBTyXmvJFB1rDriQI/s400/Kara+Valley+001.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
Kennan teki miltei runsaan vuoden kestäneen matkansa Venäjälle 1880 -luvun lopulla, miltei 30 vuotta sen jälkeen kun meillä on viimeiset tiedot Anton Henrikistä ja hänen rangaistuspaikastaan Karan huuhtomossa. Mikään ei kuitenkaan todennäköisesti ollut muuttunut noina vuosikymmeninä. S.Maximov, <em>Siberia and Penal Servitude</em>, Vol. I, St.Petersburg, 1871, p. 102, kertoo vuoden 1857 lavantauti- ja keripukkiepidemiasta, joka surmasi yli tuhat vankia. Maximov toteaa: kymmenen vuotta on kulunut ja mikään ei ole muuttunut; samat rutiinit, sama vankila ja sama <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Keripukki" target="_blank">keripukki</a>. Kennan kävi paikalla 1885 ja kertoo leirin lääkärin todenneen, että "keripukkia on jatkuvasti vuodet läpeensä..."</div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
Matka Viipurista Karan laaksoon, yli 6500 kilometriä jalkapatikassa kuullostaa sietämättömältä, joskin <a href="http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=561729" target="_blank">Sahalinin</a> oloihin 1890 tutustunut Anton Tsehov kirjoitti: </div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
<em>Hitaassa taivalluksessa läpi Siperian, usein tapahtuvassa vankiloiden ja (satojen) etappien vaihdoissa, uusissa tovereissa ja saattovartijoissa sekä matkan aikan tapahtuvissa seikkailuissa on oma erikoinen runoutensa ja niihin sisältyy sittenkin enemmän vapautta muistuttavaa kuin vankilaan ja tietöihin... kunhan vain pääsee pois vankilan tuntumasta, näkemästä vastenmielisiä seiniä ja ihmisiä, kuulemasta kahleiden kalinaa ja vankien puhetta (</em> <em>Tsehov 1893-1895, s. 325).</em></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
Jos vielä koettaa löytää Antonin mustasta pilvestä jonkinlaisen kultareunan, maisemat Karan huuhtomon yläjuoksulla olivat jylhät, itse suistossa suorastaan suomalaisen kansallisromanttiset niittyinen ja koivumetsineen.</div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiedwkjrxNc3_eAQkXySFpEw7H-1u5_9zcLqa04Zd48T0FWB7hcsouUuVmN4ZsojEU0BOnhR-kjnjVUAnkcr-O0G-5KWmwx5JyjRSMlsNv1o6_3aT1LeH6pYFlhKYaPTNfyrEDtCv9_Goc/s1600/Kara+II.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" lwa="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiedwkjrxNc3_eAQkXySFpEw7H-1u5_9zcLqa04Zd48T0FWB7hcsouUuVmN4ZsojEU0BOnhR-kjnjVUAnkcr-O0G-5KWmwx5JyjRSMlsNv1o6_3aT1LeH6pYFlhKYaPTNfyrEDtCv9_Goc/s400/Kara+II.jpg" width="300" /></a></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJI1J5GmWkVT1Zcx37sqhqdMWV_EPrPnaAU_lamQRT5fXemTj0FDnjN-vmL0fG5yixJTF3hnHt6TU9kh_Y48GaE0m4QCvxwKsTOdfB9rCR44pBqsaoXWx9gctd0wch1Cse9BRRSq_q0TU/s1600/Ust-Karsk.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" lwa="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJI1J5GmWkVT1Zcx37sqhqdMWV_EPrPnaAU_lamQRT5fXemTj0FDnjN-vmL0fG5yixJTF3hnHt6TU9kh_Y48GaE0m4QCvxwKsTOdfB9rCR44pBqsaoXWx9gctd0wch1Cse9BRRSq_q0TU/s320/Ust-Karsk.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
Tähän saakka kaikki Chitasta saamamme informaatio täsmää oman tutkimuksemme kanssa. Ongelmaksi muodostuu ensimmäinen dokumentti, joka selostaa Anton Henrikin saamaa tuomiota: <em>grabez i smertoubijstvo</em>. Tämä tarkoittaa <em>ryöstöä, joka johti kuolemaan</em>. Tieto on ristiriidassa sen kanssa, miten tähän saakka olemme tulkinneet arkistoja. Olemme koko ajan olleet käsityksessä, että Anton Henrik yhdessä veljensä Gabrielin ja kolmannen kelmin Gustaf Eklundin kanssa juovuspäissään pahoinpitelivät ja ryöstivät Helsingin yliopiston amanuenssi J.B. von Pfalerin Erikinkadulla kevättalvella 1852. Mutta mies jäi henkiin. Mysteeriksi onkin jäänyt tuomion ankaruus. Olihan kuolemantuomio ja siihen liittyvä armahdus karkotuksen muodossa käytännössä varattu vain murhaan tai tappoon syyllistyneille. Muihin yhtä vakavaksi katsottuihin rikoksiin (lapsenmurhaan, kirkonpolttoon ja muutamaan muuhun kuten rahanväärennökseen) syyllistyneiden osuus karkotetuista oli vain alle prosentin (<em>Juntunen, Suomalaisten karkottaminen Siperiaan autonomian</em>... s. 51).</div>
<div class="separator" style="border: currentColor; clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-69619082365627995182013-04-21T00:05:00.001-07:002015-05-02T03:45:56.943-07:00Verhne Sujetuk<br />
Siperiassa toimii suomalainen Inkerin kirkko, jonka rovastina toimii <a href="http://www.sekl.fi/lappi/lahetys/lahetystyontekijat/saari-juha-ja-anu">Juha Saari</a>. Häneltä saatiin lisää arvokasta tietoa mm. alueen historiasta, siellä toimineista suomalaisista papeista ja mahdollisten arkistojen sijainnista. Tutkittaessa karkotettujen historiaa kirkko onkin keskeisessä asemassa. Jo varsin varhain, vuodesta 1849 karkotusvankien sielunhoidosta oli huolehtinut Suomesta lähetetty pappi, Irkutskista käsin toiminut pastori Konstantin Butzke. Hän koetti perehtyä parhaansa mukaan suomalaisten karkotettujen asemaan ja sielunhoitoon, mm. käymässä kahdesti vuodessa Nerchinskissä. Hänen ilmeisenä puutteenaan oli, että hän ei osannut Suomen kieltä, vaan kommunikoi saksaksi. <br />
<br />
Pakkotyöläiset ja siirtolaisiksi karkotetut herättivät Suomessa aika ajoin kiivastakin keskustelua. Varsinaisten rangaistusvankien asemaan ei kuitenkaan oikein uskallettu puuttua, koska pelättiin Venäjän tulkitsevan sen puuttumiseksi asioihin, jotka ei vät suomalaisille kuulu. Vuonna 1863 päätetiin kuitenkin esittää Venäjän viranomaisille, että myös pakkotyöläisten luona voisi käydä luterilainen pappi, joksi lähetettiinkin alkuvuonna 1864 Sipoon kappalainen Herman Wilhelm Roschier. Hänen sijoituspaikakseen tuli varsinaisen Nerchinskin karkotusalueen ulkopuolinen kylä, <a href="http://www.tv7.fi/vod/player/?program=14705">Verhne Sujetuk</a>. Roschier teki siltä käsin tarkistusmatkoja alueellaan, joka on Eurooppaa suurempi. Vuonna 1871 hän vieraili Karan kullanhuuhtomossa, jossa tapasi suuremman suomalaisjoukon kuin koskaan aikaisemmin, 41 pakkotyöhän tuomittua. Verhne Sujetukiin oli alettu 1850-luvulta lähtien sijoittaa pakkosiirtolaisia sekä pakkotyöstä vapautuneita entisiä vankeja. Viimeksimainitut eivät luonnollisesti ollaat aina tervetulleita siirtolaisyhteisöön, jossa todettiin mm:<br />
<br />
<i>Emme ole velvollisia hoitamaan ja ruokkimaan Suomesta lähetettyjä roistoja, jotka koko elämänsä ovat kulkeneet Siperialla ja nyt vasta kelvottomaksi tultuaan tänne luoksemme lähetetään.</i><br />
<br />
Osittain varmasti tämän suhtautumisen vuoksi moni pakkosiirtolaiseksi vapautunut entinen rangaistusvanki viettikin kiertelevää elämää turvautuen kerjuuseen, jos ei enää kyennyt työhän.<br />
<br />
Vuoden 1849 karkotusasetuksella määriteltiin koeajat pakkotyöhön tuomituille. Se tarkoitti, että hyvän käytöksen vuoksi saattoi päästä kahleistaan ja helpompaan työhän 4-8 vuoden kuluttua. Sen jälkeen oli mahdollista jo kolmen vuoden päästä viranomaisten suostumuksella muuttaa vankilasta, rakentaa oma talo ja mennä naimisiin. On siis mahdollista, että jos Anton Henrik selvisi taudeista ja syöpäläisistä ja pystyi välttämään onnettomuudet ja työtapaturmat, on hän voinut aloittaa kiertelevän elämän tai muuttaa Verhne Sujetukiin jo ennen 1860-luvun puolta väliä. Verhne Sujetuk oli tähän aikaan levoton paikka. Jo ennen saapumistaan sinne Roschierin korviin kantautui viranomaisten valituksia. Sujetukiin oli jouduttu useasti lähettämään kasakkapatrulleja oloja rauhoittamaan. Kun Roschier saapui lokakuussa paikalle sai hän huomata, etteivät viranomaiset ollaat puhuneet perättömiä. Asukkaita kurjissa tölleissä ja turvemajoissa oli 300, joista naisia 40. Juoppous, varkaudet, tappelut ja siveellisyysrikokset olivat tavallisia. Naisista vain 3 oli sellaisia, joita ei voinut pitää juoppoina.<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Lähde: Juha Saari ja Juntunen, Alpo, <i>Suomalaisten karkottaminen Siperiaan autonomian aikana ja karkotetut Siperiassa</i>, Siirtolaisinstituutti, Turku, 1983</span> <br />
<br />
Tämän päivän Venhne Sujetukista saa käsityksen vuonna 2012 Rauman Blue Sea filmifestivaaleilla esitetystä eestiläisestä lyhytelokuvasta, jossa Sujetukiin jäänyttä isoisää on saapunut katsomaan sukulaisia Virosta. Elokuvan nimi on <a href="https://arhiiv.err.ee/vaata/eesti-lood-puhkus-siberis" target="_blank">Puhkus Siberis</a>, 2011 (Siberian vacation) ja sen ohjasi Liivo Niglas.<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><br /></span>
<br />
<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-20317034716736102092013-04-15T06:14:00.001-07:002014-06-30T08:27:26.621-07:00Arkistot raottuvat<br />
Saimme kuulla, että Tsitan (Chita) kaupungissa on keskusarkisto, jossa olisi aineistoa Siperian rangaistusvangeista 1800-luvulla. Tieto vaikuttaa rohkaisevalta, koska Tsita on Taka-Baikalian aluepiirin keskus, johon kuuluu myös Nertsinskin piiri. Olisi siis loogista, että jos jotain tietoja on olemassa, ne ovat juuri hallintopääkaupungin keskusarkistossa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3mQQdeNHZhAEWZhatmgppkJsY9F2NyGYN6T8sXudAbKM2d3QnYV0q24T1iW1z1GWGxzefH5lYSwaVL-9NQdipLH_aWux3KtGuX5YItAHMlcaa9rbTSgLUHJxSWIMoeeZq7jr3dljadWA/s1600/Chita.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3mQQdeNHZhAEWZhatmgppkJsY9F2NyGYN6T8sXudAbKM2d3QnYV0q24T1iW1z1GWGxzefH5lYSwaVL-9NQdipLH_aWux3KtGuX5YItAHMlcaa9rbTSgLUHJxSWIMoeeZq7jr3dljadWA/s320/Chita.gif" dua="true" height="193" width="320" /></a></div>
<br />
Ksenia oli Tsitaan yhteydessä ja sieltä tulikin juuri ilmoitus, että jossakin dokumentissa olisi maininta "Anton Hendrik Ekljovista". Liitteenä seurasi arkistojen penkomisesta noin 70 euron lasku, jonka maksamalla tiedot toimitettaisiin meille. Päätimme jännittyneinä maksaa niin pian kuin mahdollista.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-8939243378128075832013-02-24T09:57:00.001-08:002013-04-25T10:42:14.575-07:00Kullanhuuhtomon jäljillä<div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;">
<br />
Suomalaisista lähteistä kävi ilmi, että esi-isäni Anton Eklöf suoritti pakkotyörangaistustaan vuodesta 1855 "Kaltniskin kullanhuuhtomossa" Taka-Baikalilla.<br />
<br />
Sittemmin olemme saaneet selville, että Nertsinkin alue oli jo siihen aikaan käytännölliseti katsoen ehtynyt ja sen vuoksi koetettiin avata uusia kaivoksia ja huuhtomoita. Lähteitten mukaan 1850-luvulla kaivuuta alettiin harjoittaa Silka-joen vähäisen sivujoen, Karan suistossa, noin 30 kilometrin alueella yläjuoksulle päin. Nykyään paikalla on pieni taajama, Ust-Karsk (Karan suisto), jossa on noin 2000 asukasta ja joka sijaitsee noin 500 kilometriä Sitasta itään. Lähimmälle rautatieasemalle on 126 kilometriä.</div>
<div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhoMiIu22VssxGCwISVINaEpX91QF0hDI2CU_BG8Z6tcRZ584TvlDuJVglYqv14F80wtJbKsG2oI4k0K7aBu2Gy4cjAHaZVhYrnsDgyVkbQSZ1gL20qJ164d0uAROQLJbl9gtJC1wUaQU/s1600/Ust-Karsk.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="197" mea="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhoMiIu22VssxGCwISVINaEpX91QF0hDI2CU_BG8Z6tcRZ584TvlDuJVglYqv14F80wtJbKsG2oI4k0K7aBu2Gy4cjAHaZVhYrnsDgyVkbQSZ1gL20qJ164d0uAROQLJbl9gtJC1wUaQU/s320/Ust-Karsk.gif" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Saimme selville, että taajamassa toimii yhä kullanhuuhdontaa harjoittava yritys, <a href="http://www.kontragent.com/?mod=obj&id=623765">Priisk Ust-Kara OAO</a>. <a href="http://www.linkedin.com/profile/view?id=164439421&locale=en_US&trk=tyah" target="_blank">Kseniya Tarasova</a> päätti ottaa siihen yhteyttä kysyäksemme, onko siellä tietoa huuhdonnasta 1800-luvun toisella puoliskolla ja varsinkin, onko mitään tietoa huuhtomosta, jonka nimi on "Kaltnisk" tai jokin sen tapainen. Kuvassa kaivuuta Kara-joen varrella.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXDO3IriaZYrp9ILeZ9IUiZ9WOhjd9AziiFHzOl_MQnMvOFPiPiLgHrjJMOPr7gRl-dF25Ymmf9gXm5CqMcaW1uukT6u6Q21Vvv3uY1pNlZZb4fMx964E9oVYA7KpDHOdr2G63hAu2GBU/s1600/Ust-Karsk+Priisk.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" mea="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXDO3IriaZYrp9ILeZ9IUiZ9WOhjd9AziiFHzOl_MQnMvOFPiPiLgHrjJMOPr7gRl-dF25Ymmf9gXm5CqMcaW1uukT6u6Q21Vvv3uY1pNlZZb4fMx964E9oVYA7KpDHOdr2G63hAu2GBU/s320/Ust-Karsk+Priisk.jpg" width="320" /></a></div>
<div align="left" class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none; text-align: left;">
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-61000668065873816002012-12-30T08:46:00.003-08:002013-01-06T03:56:50.831-08:00Kadonneen jäljillä<br />
Suomen televisiossa on seurattu jo monta vuotta hollantilaista formaarttia "Kadonneen jäljillä". Ohjelman avoitteena on löytää kadonneita sukulaisia, yleensä sellaisia, joista ei ole kuultu mitään vuosikymmeniin. Tästä tuli mieleen, että miksipä samalla konseptilla ei voisi myös koettaa etsiä jo ammoin kuolleita sukulaisia!<br />
<br />
Tampereen ammattikorkeakoulun venäläinen opiskelija <a href="http://www.linkedin.com/profile/view?id=164439421&locale=en_US&trk=tyah">Kseniya Tarasova </a>innostui projektista ja päätimme koettaa saada kokoon edes niin paljon aineistoa, että junamatka muinaisille karkoitusalueille Netrtsinskin alueelle olisi motivoitu.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmcBiJIgzzBIVbw8Hhwh8LC2W9BYp5P5cfBImbfjZPUbUApqCd2sjIz6qe1wv-uGPQDDEDOEKTiaCVLG_w2fatTf7Hl2hTNFlCFvLdUlBnnsgGDVZPLTGBZt2dFxDCAfVPEHghBgBmbhI/s1600/Verhne+Sujetuk.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" eea="true" height="160" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmcBiJIgzzBIVbw8Hhwh8LC2W9BYp5P5cfBImbfjZPUbUApqCd2sjIz6qe1wv-uGPQDDEDOEKTiaCVLG_w2fatTf7Hl2hTNFlCFvLdUlBnnsgGDVZPLTGBZt2dFxDCAfVPEHghBgBmbhI/s320/Verhne+Sujetuk.png" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on toiminut aktiivisesti Siperiassa aina 1860-luvulta saakka ja Inkerin kirkolla on tänä päivänäkin edustajia muun muassa Omskissa, Irkutskissa ja Verhne Sujetukin alueella, joka sijaitsee noin 80 virstan päässä Minusinskin kaupungista. Verhne Sujetuk oli kylä, johon vapautuneet Siperian rangaistusvangit ohjattiin aloittamaan jonkinlaista uutta elämää. Kovin moni ei sinne kuitenkaan lopullisesti asettunut, mutta on mahdollista, että siellä olisi jotain arkistoja tai tietoa 1850-luvulla karkoitetuista. Ensimmäinen tavoitteemme onkin selvittää, mitä tietoja Inkerin kirkolla ehkä olisi. Verhne Sujetuk virolaistui sittemmin miltei täysin. Kymmenisen vuotta sitten vielä siellä oli kuulemma vanha yli 90-vuotias nainen, joka puhui suomea. Tämän hetkisestä tilanteesta ei osata sanoa vielä mitään.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-67739345791124661432008-12-08T03:10:00.000-08:002013-01-06T03:50:49.985-08:00Keskimääräinen eliniän odote<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCGYKmfrKWWOfyWpXDzfoG4ZKm4RP-z5VQj24hAl9V768EdvQy74449GlWWzC1uo8bqVW1DgS3654E-dxY0hFRr-HhXFuMClbEeGLXLD8GMzbLmfIIp7zm5AMZqz4LyPY0Ja6j4LqDEnc/s1600-h/Ivan+Annenkov.bmp"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5277380617501550626" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCGYKmfrKWWOfyWpXDzfoG4ZKm4RP-z5VQj24hAl9V768EdvQy74449GlWWzC1uo8bqVW1DgS3654E-dxY0hFRr-HhXFuMClbEeGLXLD8GMzbLmfIIp7zm5AMZqz4LyPY0Ja6j4LqDEnc/s320/Ivan+Annenkov.bmp" style="cursor: hand; float: left; height: 259px; margin: 0px 10px 10px 0px; width: 196px;" /></a><br />
<div>
Transbaikalin alueelle 1853 elinikäiseen pakkotyöhön tuomitusta isoisäni äidinisästä Antonista olisi ehkä turhaa etsiä Siperiasta mitään jälkiä, jos on oletettava, että karkoitetut menehtyivät siellä hyvin nopeasti. Näin ei kuitenkaan välttämättä ollut. Turun maakunta-arkistossa on kortisto kaikista autonomian aikana karkotetuista. FT Alpo Juntunen on pistänyt tiedot ansiokkaasti <a href="http://www.genealogia.fi/emi/siperia/siperiae.htm">nettiin</a>. Dokumentissa on kuvattu rikos ja saatu tuomio sekä sen langettamisen päivämäärä. Luovutuspäivä Viipuriin käy myös yleensä ilmi sekä viimeisin havainto tuomitusta. Viimeiset havainnot ovat useasti yli kymmentä vuotta myöhemmin, joten karkotuspaikassa ei suinkaan välittömästi menehdytty. Ainakaan mikään itsestäänselvyys nopea kuolema ei ollut.</div>
<br />
<div>
Aikaisemmin mainittu ranskalainen Polina Greub oli myyjänä pietarilaisessa muotiliikkeessä, jossa oli tavannut ruhtinas Ivan Annenkovin. Ruhtinas kävi säännöllisesti ostamassa hattuja äidilleen, joka vietti kaikki päivänsä sängyssä juhlavaatteisiin puettuna. Ivan ja Polina rakastuivat. Kun Ivan Annenkov tuomittiin osallistumisesta dekabristikapinaan, Polina päätti seurata miestä karkotukseen vuonna 1825. He avioituivat vasta karkotuksessa Sitassa mutta armahdettiin lopullisesti vasta 31 vuotta myöhemmin. Ainakin ensimmäiset pitkät vuodet hienopiirteinen ruhtinas (kuvassa) raatoi pimeissä , kylmissä ja kosteissa kaivoksissa. Ja siitä huolimatta palasi vielä kerran elossa Pietariin. Polina käytti loppuelämänsä miehensä kahleiden yhtä lenkkiä rannerenkaanaan.</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-72567974454641568752008-12-04T02:54:00.000-08:002013-04-18T02:39:59.381-07:00Dekabristivaimot<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJmfUorxZsFpkbBEHMaDZ4PvjjWwmBPhyphenhyphen7G3RatnXynwLTFkNkQ0aSnmh_2a0akv_mhFQUMXkd0bMDk2xuu7E29LoZB1cxThRd4XPz-eQBH4RiyfOsZl_XpuJU3F7euP5O3wJDCfeIAjY/s1600-h/Maria+Volkonskaya.gif"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5275892962819205426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJmfUorxZsFpkbBEHMaDZ4PvjjWwmBPhyphenhyphen7G3RatnXynwLTFkNkQ0aSnmh_2a0akv_mhFQUMXkd0bMDk2xuu7E29LoZB1cxThRd4XPz-eQBH4RiyfOsZl_XpuJU3F7euP5O3wJDCfeIAjY/s320/Maria+Volkonskaya.gif" style="cursor: hand; float: left; height: 226px; margin: 0px 10px 10px 0px; width: 186px;" /></a><br />
Joukko nuoria Pietarin upseereita yritti estää Nikolai I:n nousun valtaan joulukuussa 1825. Lisäksi he vaativat maahan perustuslakia ja maaorjuuden lakkauttamista. Koska joulukuu on venäjäksi <em>dekabr</em>, kapinaa kutsutaan <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Dekabristikapina">dekabristikapinaksi</a>. Hanke murskattiin nopeasti, päätekijät hirtettiin ja kolmisenkymmentä lähetettiin kaivoksille Siperiaan ja Kaukoitään.<br />
<br />
Yhdentoista tuomitun nuoret vaimot seurasivat miehiään karkotukseen. Siitäkin huolimatta, että edellytyksenä oli luopuminen aatelisarvosta, omaisuudesta, vieläpä lapsista. Vaimot joutuivat lisäksi allekirjoittamaan sitoumuksen, etteivät enää koskaan palaa karkoituspaikastaan. Tunnetuimmat heistä olivat prinsessa Maria Volkonskaja (kuvassa), kreivitär Jekaterina Trubetskaja ja Polina Annenkova, joka ei edes puhunut venäjää, koska oli ranskalainen. He vaihtoivat yltäkylläisyyden ja Pietarin marmoripalatsit maalattialla varustettuihin vetoisiin ludemökkeihin vankileirien liepeillä. He saivat tavata kahdesti viikossa miehiään, jotka raatoivat kaivoskuiluissa aamukuudesta yhteentoista illalla. Tapaamisissa oli aina upseeri paikalla. Tarmokkaiden vaimojen ponnistusten ansiosta olot kuitenkin pikkuhiljaa kohenivat ja lopullisesti kapinalliset armahdettiin 31 vuotta myöhemmin, vuonna 1856 kun Anton oli kärsinyt vuoden verran rangaistustaan.<br />
<br />
<em>Dekabristivaimo </em>on yhä tunnettu käsite venäjänkielessä. Sillä tarkoitetaan erityisen uhrautuvaa ja esimerkillistä vaimoa. Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-41125838516675841362008-11-29T06:30:00.000-08:002013-04-29T23:32:46.361-07:00Ensimmäinen luotettava selvitys<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbLG9uBZPISLyhiwAUwc2Zi4pJ96bByC8oKRrY8Xn0t4rXM3vVmHMi2gNx1CNt-0RTMLmeItsYqlzRFcrkPYG8e23jpAELrQnaPSCk1zpY5GXNp0XHlPLjObvZvdCFhhx7uE-axPhkbms/s1600-h/George+Kennan.jpg"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5274097275443680402" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbLG9uBZPISLyhiwAUwc2Zi4pJ96bByC8oKRrY8Xn0t4rXM3vVmHMi2gNx1CNt-0RTMLmeItsYqlzRFcrkPYG8e23jpAELrQnaPSCk1zpY5GXNp0XHlPLjObvZvdCFhhx7uE-axPhkbms/s320/George+Kennan.jpg" style="cursor: hand; float: left; height: 171px; margin: 0px 10px 10px 0px; width: 163px;" /></a><br />
<div>
Muun muassa Aleksander Solzenitsyn'in kuvaamaa Stalinin ajan Gulag -vankileirijärjestelmää vastasi tsaarin hallinnossa ns. <em>Katorga</em>. Se toimi osittain samanlaisilla mielivaltaisilla periaatteilla. Ne oli alunperin vahvistanut keisarinna Elisabet 1760. Niiden mukaan maanomistajilla, luostareilla ja monilla siviilivirkamiehillä oli mahdollisuus ohittaa oikeusjärjestelmä ja karkoittaa henkilöitä hallinnollisin määräyksin. Perusteluiksi karkoituksille toimivat yleensä epämääräiset <em>irtolaisuus</em> tai <em>huono käytös</em>. Seurauksena oli sekava systeemi, jonka rakennetta ja prosesseita on koetettu selvittää aina näihin päiviin saakka.</div>
<br />
<div>
Amerikkalainen George Kennan oli ensimmäinen ulkomaalainen, joka kuvasi Katorgan toimintaa. Hänen 1891 julkaistua kaksiosaista kirjaansa, <em>Siperia ja karkoitusjärjestelmä</em> pidetään yhä eräänä luotettavimmista Katorgan kuvauksista.</div>
<br />
<div>
Onnistuin jäljittämään ensipainokset Englannista ja jos saan ne hankituksi, koetan selvittää, miten kaikki oikein toimi.</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-8026969807334622712008-11-22T04:15:00.000-08:002013-04-19T23:51:10.403-07:00Siperia opettaa<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQhEP5C3798Zw6KmfyeN69MzZLyT4F7LdpvE3QwLRotiQj0MuA96a8Ckbj80nans1KW1vs3mRMyT6BNsNhhMZkjKq1UxmW31SWk8cMn7-bk_FtIKFjk-oilEK0dDr5jEf0oH_EnRygsJs/s1600-h/Hodorkovski.jpg"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5271457213833593170" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQhEP5C3798Zw6KmfyeN69MzZLyT4F7LdpvE3QwLRotiQj0MuA96a8Ckbj80nans1KW1vs3mRMyT6BNsNhhMZkjKq1UxmW31SWk8cMn7-bk_FtIKFjk-oilEK0dDr5jEf0oH_EnRygsJs/s320/Hodorkovski.jpg" style="cursor: hand; float: left; height: 199px; margin: 0px 10px 10px 0px; width: 226px;" /></a><br />
<div>
Siperian vankileirit ovat yhä käytössä. Toivottavasti olot ovat sentään isoisäni äidinisän tai Nadezhdan ajoista parantuneet.</div>
<br />
<div>
Samaisella Sitan alueella kärsi pitkään kahdeksan vuoden vankeusrangaistustaan venäläinen oligarkki Mihail Hodorkovski. Hodorkovski oli alunperin paikallisen komsomolin jaoston apulaisjohtaja mutta ymmärsi hyvin aikaisessa vaiheessa anoa lupaa oman pankin perustamiseen.</div>
<br />
<div>
Tallettajien rahoilla ja amerikkalaisen miljardöörin Kenneth Dartin ja öljy-yhtiö Amocon sijoituksilla Hodorkovski onnistui saamaan haltuunsa öljy-yhtiö Jukosin sekä rikkaat Siperian öljykentät. Ne tuottivat viidenneksen koko Venäjän tuotannosta. </div>
<br />
<div>
Vuoden 1998 pankkikriisissä tallettajat ja sijoittajat menettivät kaikki rahansa, mutta jostain syystä Jukos ja öljy jäi Hodorkovskille. Tässä vaiheessa miestä vielä juhlittiin liikenerona ja kansallissankarina.</div>
<br />
<div>
Hodorkovski alkoi kuitenkin itsekin uskoa olevansa omnipotentti ja julisti lähtevänsä seuraavaksi mukaan politiikkaan ja haastavansa itse Vladimir Putinin. Tämä oli jo Kremlille hieman liikaa. Jukos ajettiin konkurssiin ja huutokaupattiin valtioille ja Hodorkovski tuomittiin vankeuteen. </div>
<br />
<div>
Mihail Hodorkovski kärsi pitkää tuomiotaan Krasnokamenskin lähellä olevalla leirillä. Kun hänen oli määrä vapautua 2011, miestä vastaan nostettiin uusia syytteitä. Näistä rapsaistiin lisää vankeutta ja Hodorkovski jatkaa istumistaan, tosin ei enää Sitassa.</div>
<div>
</div>
<br />
<div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-39255742437461391732008-10-22T10:05:00.000-07:002013-01-05T08:15:24.769-08:00Natasha esittää siviilirohkeutta<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjh1Ac5aLohTNCpg6lLO-kqrKnIpaBqR81TMu2F10e5KPcshBd8QbtoNnIyrZtCYC3Sr2IPKq5kIQo4_dkodqKOeNy4k4fFE0oOXFvM6oRx9T_ZK7FlJFu76qWprZFjkXBs9LXZOtSyu-I/s1600-h/Nadezhda+Sigida.jpg"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5260032378429363954" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjh1Ac5aLohTNCpg6lLO-kqrKnIpaBqR81TMu2F10e5KPcshBd8QbtoNnIyrZtCYC3Sr2IPKq5kIQo4_dkodqKOeNy4k4fFE0oOXFvM6oRx9T_ZK7FlJFu76qWprZFjkXBs9LXZOtSyu-I/s320/Nadezhda+Sigida.jpg" style="cursor: hand; float: left; margin: 0px 10px 10px 0px;" /></a><br />
<div>
Maaorjien vapauttaminen 1861 johti asteettain koko Venäjän valtakunnan sortumiseen. Maanomistajat eivät olleet tottuneet palkkatyöväen käyttöön, eivätkä entiset maaorjat osanneet työskennellä ilman voudin keppiä.</div>
<br />
<div>
Levottomuudet kautta Venäjän jatkuivat koko 1800 -luvun loppupuolen ja johtivat lopulta vallankumoukseen 1917. Urheiden miesten ja naisten protestit muokkasivat yleistä mielipidettä. Kreikkalaissyntyisen <em>Nadezhda Sigidan</em> rohkeus johti Karan vankileirin sulkemiseen. </div>
<br />
<div>
27 -vuotias Nadezhda Sigida karkoitettiin 1889 Karan vankileirille osallistuttuaan laittomaan lentolehtisten levitykseen. Leirillä oli jo aiemmin ollut levottomuuksia. Vangit protestoivat komendantti V.P. Masjukovin raakoja menetelmiä vastaan. Eräässä puhuttelussa Nadezhda sylki miestä kasvoihin. Rangaistus oli 100 kepiniskua, jonka tsaari <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_II">Nikolai II</a> vielä vetoomustenkin jälkeen vahvisti, vaikka naisten ruumiinrangaistus periaatteessa oli kiellettyä. Rangaistus pantiin täytäntöön marraskuun 7. päivänä 1889 ja nuori nainen menehtyi saamiinsa vammoihin seuraavana päivänä. </div>
<br />
<div>
Protestina 20 vankia otti myrkkyä ja kuusi heistä kuoli. Media oli jo siihen aikaan valppaana ja asiasta nousi kansainvälinen häly. Muun muassa <em>The Times</em> uutisoi välikohtauksen. Kohun seurauksena naisten ja aatelisten ruumiinrangaistukset kiellettiin Venäjällä ja Karan rangaistussiirtola suljettiin.</div>
<br />
<div>
</div>
<br />
<div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-65958515459217538612008-10-22T08:36:00.000-07:002013-04-15T06:19:02.531-07:00Paholaistakin olisi kuvottanut<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtSa90cnatw6AVfc5reDm8lNxZHTjiKVxqhqD8uzV1W0n8fOrADL9C__VZsVaXbPE_nuEuiTxhTeeSDMrCzCyvNp36fZvdpDu8DNRtdqZ9rA_63Z6IzUtP0B8-aaKX9ucTs_lpcqGRWTQ/s1600-h/Jenisei+camp.jpg"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5260016209096099714" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtSa90cnatw6AVfc5reDm8lNxZHTjiKVxqhqD8uzV1W0n8fOrADL9C__VZsVaXbPE_nuEuiTxhTeeSDMrCzCyvNp36fZvdpDu8DNRtdqZ9rA_63Z6IzUtP0B8-aaKX9ucTs_lpcqGRWTQ/s320/Jenisei+camp.jpg" style="cursor: hand; float: left; margin: 0px 10px 10px 0px;" /></a><br />
<div>
Jos esi-isäni Anton oli selvinnyt kymmenen vuotta karkoituksessaan, uudet haasteet olivat taas edessä. Venäjä oli liittänyt rauhattoman Puolan alueeseensa 1831. Puolan kapina alkoi 1863 ja Venäjä vastasi siihen massiivisin karkotuksin Siperiaan, lähinnä Nertsinskin alueelle. Tämä johti koko paikallisen vankeinhoitojärjestelmän romahtamiseen. Vankeja oli yksinkertaisesti aivan liikaa. Niinpä kaikki vanhat, mutta työkykyiset siirrettiin läheiseen <a href="http://www.weather-forecast.com/locations/Ust-Karsk">Karan laakson</a> kullanhuuhtomoihin, jonne nopeasti kyhättiin jonkinlainen parakkikylä. Kara-joki laskee Shilkaan nykyisen Ust-Karskin pikkukaupungin kohdalla. </div>
<br />
<div>
Nertsinskiin jäivät puolalaisten kapinallisten seuraksi vai rammat, mielisairaat ja kuolevat. Lähes puolet tosin menehtyivät aivan pian helpottaen viranomaisten taakkaa.</div>
<br />
<div>
Uudet asumukset eivät suinkaan olleet lomahotelleja. Amerikkalainen lehtimies <em>George Kennan</em> kävi Karassa 1880 -luvun lopulla ja kuvaa oloja näin:</div>
<br />
<div>
"Laskeuduimme maahan koverrettuun parakkiin pari-kolme jään ja paksun saastan peittämää askelmaa. Siellä oli matala, kostea ja pimeä käytävä. Se haisi kammottavalta Siperian vankilalta. Pahaa hajua on vaikea verrata mihinkään muuhun kauheaan tässä maailmassa. Koettakaa kuvitella ummehtunut kellari, jossa jokainen atomi on kiertänyt puolen tusinaa kertaa vankien keuhkojen kautta. Ilma on raskas ja hapeton. Pistävä, pesemättömien ja likaisten ruumiiden haju kirvelee silmiä. Lisää tähän vielä lahoavan puun ja ulosteiden löyhkä - etkä vieläkään voi lainkaan kuvitella millaiselta tuo onneton loukko haisee!"</div>
<br />
<div>
</div>
<br />
<div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-52544064734688129032008-10-19T05:22:00.000-07:002014-07-02T06:58:24.268-07:00Ankara komendantti<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5l2dOQTipnAnYPAbJO4M4_h8iKUUW3qR8aD5Wxu88i5KMYVwKOV0x7glD2cRRucQ1xohRszkI6AWsvI9vMDr4_PmnFZ0V7g8VmalI9OSpQ0-uNwpoyNIUASdxJv08ogpZtdJmWWF3eKk/s1600-h/Grand_Knout.gif"><img alt="" border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5l2dOQTipnAnYPAbJO4M4_h8iKUUW3qR8aD5Wxu88i5KMYVwKOV0x7glD2cRRucQ1xohRszkI6AWsvI9vMDr4_PmnFZ0V7g8VmalI9OSpQ0-uNwpoyNIUASdxJv08ogpZtdJmWWF3eKk/s320/Grand_Knout.gif" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5258851343937022194" style="cursor: hand; display: block; margin: 0px auto 10px; text-align: center;" /></a><br />
<div>
Isoisäni äidin isä, Anton kumppaneineen joutui pakkotyöhön <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Nerchinsk">Nertsinskiin</a> kenties huonoimpaan mahdolliseen aikaan, 1850 -luvun puolessa välissä. <a href="http://www.panoramio.com/photo/5780126">Shilka-joen</a> rannoilla sijainneet hopea- ja lyijykaivokset olivat nopeasti ehtyneet eikä toistaiseksi vaatimaton kullankaivuu kyennyt työllistämään kymmeniä tuhansia vankeja. Niinpä nämä joutuivat virumaan saastaisissa parakeissa vailla mahdollisuuksia saada edes sitä pientä 25-60 ruplan vuosipalkkaa, jonka saattoi ansaita taukoamattomalla työllä kaivoksessa. Aliravitsemus ja epäterveelliset olot johtivat keripukkiin ja anemiaan; lavantauti ja pilkkukuume olivat jatkuvia vieraita. Muun muassa vuonna 1850 pilkkukuume surmasi tuhat vankia.<br />
Epätoivoiset ryysyläiset koettivat karata Nertsinskistä jos vain suinkin oli mahdollista. 1850 -luvulla ainakin 3000 vankia onnistui kuin onnistuikin jättämään karkoituspaikkansa. Ilman rahaa tai työkaluja useimmat kiertelivät tundralla varastaen ja ryöstäen. Viranomaiset yrittivät padota joukkopakoa ankaruudella. Jo vuonna 1849 Nertsinskin komendantiksi oli nimitetty insinööri Ivan Razgildejev. Hän oli virassaan 13 vuotta ja onnistui nopeasti muuttamaan siirtokunnan maanpäälliseksi helvetiksi.<br />
Katariina Suuri (1729-1796) oli koettanut uudistaa vankeinhoitoa, mm. säätämällä vangeille säännölliset lomaviikot, antamalla määräyksiä sairaiden hoitamisesta ja muun muassa kieltämällä käyttämästä solmuruoskaa naisia rangaistaessa. "Solmu" oli muuten harhaanjohtava nimitys, koska 60 sentin punotun raipan päässä ei ollut solmua, vaan metallirengas. Renkaaseen kiinnitettiin tuuman levyinen maidossa liottamalla ja auringossa kuivaamalla kivikovaksi tehty yhtä pitkä kaksinkertainen remmi. Se vaihdettiin aina kahdeksan iskun jälkeen. 20 solmuruoskan iskua tai 200 kepinlyöntiä riitti yleensä aiheuttamaan kuoleman. Lisäksi Katariina määräsi, että sierainten repimisen sijasta vangit tulisi vain polttomerkitä. Polttomerkitsemisenkin kumosi parikymmentä vuotta myöhemmin Aleksanteri I. </div>
<div>
</div>
<div>
Amerikkalainen lehtimies seurasi Venäjällä täytäntöönpanoa, jossa isänmurhaajalle oli tuomittu 100 solmuruoskan iskua. Kuvaus julkaistiin <i><a href="http://query.nytimes.com/mem/archive-free/pdf?_r=1&res=9F04E6D71739EF34BC4C52DFB2668389669FDE">The New York Timesissä</a></i> 14. huhtikuuta 1872. </div>
<br />
<div>
Razgildejev otti polttomerkinnän uudelleen käyttöön. Vangin poskeen poltettiin kirjain <i>C</i>, otsaan <i>O</i> ja toiseen poskeen kirjain <i>K.</i> Ne tarkoittivat "ssyl no-katorzhnye", <i>karkoitusvanki</i>. Lomaviikot poistettiin ja vähäisestäkin rikkomuksesta seurasi 300 kepiniskua, jotka komendantin erikoisohjeen mukaan oli lyötävä kahta kättä käyttäen. Jopa aikalaisetkin päivittelivät Razgildejevin ankaruutta.</div>
<div>
Mikään ei kuitenkaan auttanut. Vuosisadan loppupuolella taigalla laskettiin harhailevan vähintään 50 000 vankikarkuria. Lisätietoa saat <a href="http://espace.library.uq.edu.au/eserv/UQ:8015/katorga.pdf">täältä</a>.</div>
<div>
</div>
<div>
</div>
<div>
</div>
<br />
<div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-78175140356729216242008-09-02T09:21:00.000-07:002013-01-05T07:43:42.399-08:00Melkein skottejaKuten muistetaan, näyttää ilmeiseltä, että isoisäni isänäidin Loviisan äiti Sophia sai Magnus Forbesille tyttären ollessaan tämän taloudenhoitajana.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJ4DK3KIwnugwFelMv2xjqTb4UpaifBSQZTBBk7sUz8-PYnN9KqgUtIqyKW35umVfWsrbZ5xZtWbiYluWpqG4SoETKEwX8F9_IFtPo9mO7a8yMOq-Ng6EeemDe8oe5_4RfNaUfNk35-4k/s1600-h/Forbes.jpg"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5241467486662309954" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJ4DK3KIwnugwFelMv2xjqTb4UpaifBSQZTBBk7sUz8-PYnN9KqgUtIqyKW35umVfWsrbZ5xZtWbiYluWpqG4SoETKEwX8F9_IFtPo9mO7a8yMOq-Ng6EeemDe8oe5_4RfNaUfNk35-4k/s320/Forbes.jpg" style="cursor: hand; float: left; margin: 0px 10px 10px 0px;" /></a><br />
Useita Forbesin ylimyssuvun edustajia muutti 1500 -luvun toisella puoliskolla Skotlannista Ruotsi-Suomeen. He olivat jo siihen aikaan tunnettuja sotilaita ja palkkasotureita ja taistelivat muun muassa Kaarle IX:n Puolan sodissa. Eräs heistä, Henrik Forbes, kaatui 1605 Kirkholmassa, Liivinmaalla, 20 kilometriä Riikasta. Hyvityksenä hänen vanhin poikansa eversti Jakob Forbes merkittiin Ruotsin aateliskalenteriin nimellä <em>Forbes af Lund</em>. Heidän jälkeläisensä palvelivat ruotsalaisia Saksassa ja Preussissa. 1710 kaatui Alexander Forbes af Lund vimmaisessa Hälsingborgin taistelussa, jossa Skåneen maihinnousua viimeisen kerran yrittänyt tanskalaisarmeija torjuttiin ja maakunta jäi lopullisesti Ruotsille.<br />
<br />
Vuodesta 1776 suku omisti Lohjan seudun tunnetuimman kartanon, <em>Kirkniemen</em>. Forbesien lisäksi kartanoa on asuttanut valtaneuvos Tott ja hänen poikansa, sotamarsalkka Åke Tott, amiraali Lorenz Creutz, kenraalikuvernööri Fleming af Lebelitz, sotamarsalkka Ehrensvärd sekä kenraali ja valtioneuvos Adlercreutz.<br />
<br />
Vuonna 1946 lahjoitti Suomen valtio <em>Suomen Marsalkka <a href="http://www.mannerheim.fi/13_erity/s_kirkni.htm">Mannerheimille</a></em> varat Kirkniemen hankkimiseksi. Vuonna 1982 kartanon kunnosti entiseen loistoonsa vuorineuvos Antti Aarnio-Wihuri. Kaarina Maununtyttären saarni on yhä tänä päivänä voimissaan ja nähtävänä päärakennuksen edessä.<br />
<br />
Sophia siis melkein pääsi parempaan kuin Heikki "Sota-Hessu" Fröjdin seuraan. <strong><em>Melkein</em></strong>.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-7583306258903924232008-09-02T09:00:00.000-07:002013-01-05T08:04:43.845-08:00Joka kuuseen kurkottaa...<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOFB6KFO946kmVGHWulHVxzgwWotpYPTg_JwbJs0mTDGzb5W0gXEAsL9HFHDS_1c9uVnc_6wG-o9CfGXZ5M3Z7fHpQ0KOXDLHHukMGnxhGKTYhnv8QQU4yJ0JEkANVsV_uQRgO7upSbOw/s1600-h/Mary+Stuart.jpg"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5241454822438142114" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOFB6KFO946kmVGHWulHVxzgwWotpYPTg_JwbJs0mTDGzb5W0gXEAsL9HFHDS_1c9uVnc_6wG-o9CfGXZ5M3Z7fHpQ0KOXDLHHukMGnxhGKTYhnv8QQU4yJ0JEkANVsV_uQRgO7upSbOw/s320/Mary+Stuart.jpg" style="cursor: hand; float: right; margin: 0px 0px 10px 10px;" /></a><br />
<div>
...se katajaan kapsahtaa.</div>
<br />
<div>
Kohtalo kohteli esiäitini Loviisan omaa äitiä Sophiaa kaltoin. Ensin syntyi Loviisa-rukka 1817 avioliiton ulkopuolella, sitten ajoi vanhurskas isä mieron tielle. Siihen aikaan oli vielä tapana rapsauttaa kipakka sakko salavuoteudesta. Sakko oli tuntuva, koska sen tavoitteena oli myös saada selville lapsen isä. Köyhän piikasen oli nostettava kanne, jotta saisi maksumiehen sakolleen. Sophialla oli tässäkin tavallaan vastatuulta. Joko isoisä kuudennusmiehen tai isä lautamiehen ominaisuudessa oli niin vaikutusvaltainen, että koko asia painettiin villaisella - tai isä-Erkki maksoi sakon kaikessa hiljaisuudessa. Lopputulos oli kuitenkin, että Sophia jäi yksin Loviisan kanssa. Inkoon rusthollarin pojasta, Rönnbergin Klasusta ei tainnut oikein olla muuhun kuin aitan ovea yöaikaan koputtelemaan - mutta sitten onni tuntui kääntyvän toden teolla. </div>
<br />
<div>
Sophia pääsi Kirkniemen perijän Otto Magnus Forbes af Lundin palvelukseen. Forbes oli skotlantilaista suuraatelia. Ensimmäinen Aberdeenin lordi Alexander de Forbes oli avioitunut jaarli Anguksen ainoan tyttären kanssa, joka oli Skotlannin kuningas Robert II:n pojantytär ja siten Skotlannin kuningattaren <em>Maria Stuartin</em> esi-äiti. </div>
<div>
</div>
<div>
</div>
<div>
Esiäitini Sophian kunnianhimoinen tavoite oli kai koukuttaa Otto Magnus ja siksi hän tarvitsi pikavipin veljeltään Gustafilta, Kirkkonummen Kuusalan isännältä. Lainalla Sophia hankki hameen ja samettikauluksen - tarkoituksenaan raivat tiensä majurin taloudenhoitajaksi. Tällä nimellä kutsuttiin rakastajatarta, yleensä entistä piikaa, joka usein myöhemmin virallistettiin vaimoksi.</div>
<br />
<div>
Sophia taisi kuitenkin nuolaista ennenkuin tipahti. Otto Magnus Forbes kyllä innostui tositoimiin ja vieläpä tunnustikin lapsensa, Erika Vilhelmiinan. Sukupuoli oli kuitenkin väärä ja Forbes kuoli heti tämän jälkeen ilman miespuolista perillistä. Naimisiin ei myöskään ehditty ja Forbesin skandinaavinen suku sammui 1831.</div>
<br />
<div>
Suvun skotlantilainen haara on kuitenkin jatkunut. Malcom Forbes ja puolisonsa Jinny pitävät suvun 600-vuotiasta linnaa Aberdeenshiressä. Se on nykyään <a href="http://www.castle-forbes.com/">suosittu turistikohde</a>. </div>
<br />
<div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-13767608474621272592008-09-01T03:39:00.000-07:002013-01-05T08:02:55.109-08:00Epäilyttävää elämää Annankadulla<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheHYfrDuQ4kfuPg0VEfLk2M8LhjHytAQepphS-K6m4VYVo8XRGGuzJga_XaLw1HZ2jraEMtyVhRytGgYYV8F9RmG10qTSjF33AvP6R5kNQABaD_DgwRiuWbUIpiHUV2I2Nhvp1lM_F8Cc/s1600-h/Lost_and_found.jpg"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5241007245670439986" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheHYfrDuQ4kfuPg0VEfLk2M8LhjHytAQepphS-K6m4VYVo8XRGGuzJga_XaLw1HZ2jraEMtyVhRytGgYYV8F9RmG10qTSjF33AvP6R5kNQABaD_DgwRiuWbUIpiHUV2I2Nhvp1lM_F8Cc/s320/Lost_and_found.jpg" style="cursor: hand; float: left; margin: 0px 10px 10px 0px;" /></a><br />
<div>
Loviisa Grönroos asui Gustaf Severinin kuoleman jälkeen runsaan vuosikymmenen Iso-Roobertinkadun ja Annankadun kulmassa. Siitä oli vain kivenheitto numeroon 15, jonka <em>Magnus von Wright</em> maalasi kymmentä vuotta myöhemmin talviaamuna 1867. Näihin aikoihin asenteet yksinäisiä, "epäilyttäviä" naisihmisiä kohtaan alkoivat pikkuhiljaa jyrkentyä. Siis jyrkentyä - ei lieventyä! Tämän vuoksi voisi ajatella, että Loviisan asunnon oli ainakin alun perin vuokrannut joku muu kuin hän itse. Tarkastaja Willde vaikuttaa parhaalta arvaukselta. Olihan hän monta monituista vuotta kuolinpesän uskottu mies ja joutui tässä ominaisuudessa edustamaan Loviisaa moninaisten käytännön asioiden hoidossa. Nainenhan oli tuohon aikaan aika lailla yhteiskunnallisesti kädetön, kun tarvitsi edusmiehen hoitamaan vähänkin virallisempia asioitaan. Toisaalta on huomattava, että Loviisa tituleerasi kaikissa virallisissa dokumenteissa itseään <em>henkikirjoittajan leskeksi</em>, häradskrifvarens änka.<br />
<br />
Helsinki oli hyvin ruotsinkielinen vielä tuohon aikaan ja sekin lisäsi varmasti paineita Loviisaa kohtaan. Siksi myös surupuvun käyttö oli varmasti viisasta ja omiaan rauhoittamaan ympäristöä. </div>
<br />
<div>
Toisin oli sata vuotta myöhemmin. Tarkka osoite on Annankatu 6 ja Kotipizzan lisäksi rakennuksessa oli vuoteen 2011 saakka Lost & Found, <em>Lostis</em>, "homoystävällinen heteroravintola". Sittemmin sen toiminta väsähti ja sen irtaimisto kaupattiin kirpputorilla.</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-5014991169764543832008-08-31T02:06:00.000-07:002013-01-05T07:51:47.846-08:00Kuun maisema<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_d5Rx2vNmzzS3MbD0Vc6zuMyLI2Cri9iPQm60ZvDg9aoA-BXUkncoLKGIvmzl49blEAsmST5i5bczq2kkRw5PPjGvclSzV7W6eCkfpvxldXKi1VKuDZpMzxSc9eRSZKG2k27Bndr2Gbg/s1600-h/kaivos_orijarvi.JPG"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5240617470964314306" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_d5Rx2vNmzzS3MbD0Vc6zuMyLI2Cri9iPQm60ZvDg9aoA-BXUkncoLKGIvmzl49blEAsmST5i5bczq2kkRw5PPjGvclSzV7W6eCkfpvxldXKi1VKuDZpMzxSc9eRSZKG2k27Bndr2Gbg/s320/kaivos_orijarvi.JPG" style="cursor: hand; float: left; margin: 0px 10px 10px 0px;" /></a><br />
<br />
<div>
Orijärven kuparikaivos suljettiin lopullisesti vasta keväällä 1956. Viimeinen pumppu yskäisi ja pysähtyi 19. huhtikuuta ja kaivos alkoi nopeasti täyttyä vedellä. Alueella oli tehty lukuisia koeporauksia, mutta yksikään niistä ei ollut riittävän lupaava kaivostoiminnan uudelleen käynnistämiseksi. Varsinaisen kaivoksen uudelleenkartoitus osoitti malmivarat vaatimattomaksi, noin 150 000 tonniksi ja keskimääräisiksi metallipitoisuuksiksi Cu 0,86% ja Zn 1,9%. Niiden saaminen puhtaana olisi ollut hyvin vaikeaa, koska huomattava osa malmista on avolouhoksen tukipilarissa ja loput kaivoksen pohjalla. Asessori oli nyppinyt mehevimmät rusinat pullasta jo vuosikymmeniä sitten.</div>
<br />
<div>
Johan Grönroosin 1790 -luvulla rakennettu virkatalo kaivoskuilun vieressä oli pahoin ränsistynyt, mutta kaivoksen silloinen omistaja Outokumpu antoi entisöidä sen kokoustiloiksi 1964-65. Vuonna 2007 kartanon hankki omistukseensa pankkiiri, joka oli kääräissyt miljoonia <a href="http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/article45493.ece">myytyään osuutensa</a> pankkiiriliike FIM:istä islantilaiselle Glitnir-ryhmälle. Virkatalo on pienessä varjoisassa lehdossa, mutta ympäristö on toivottoman karu, kaivoksesta lähes 200 vuoden aikana nostetut lohkareröykkiöt tekevät alueesta ahdistavan kuun maiseman. Veden täyttämä kaivoskuilu on ympäröity korkealla panssariaidalla ja muistuttaa lähinnä aavemaista pommisuojaa. </div>
<br />
<div>
Kartano on sen sijaan jämäkkä ja toivoa sopii, että rahamies avaa kukkaronnyörejään ympäristönkin siistimiseen. Siinä vasta olisi hieno kulttuuriteko! Orijärvellä on sentään luotu metalliteollisuutemme perusta.</div>
<br />
<div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-448726677109791700.post-84821989690383020782008-08-31T01:23:00.000-07:002013-01-05T07:50:21.206-08:00Paluu Orijärvelle<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGKBQqT3VJKcSObxIjFVML8qDf4SAtzixivKzqkEg04m8TNIaF7ZRozlDGLGrN75AwPWmyt8kDVqWNsqhsU-L4I1qyHYHvdWIUWG0OPx2MmP508AVN2S21EoMeRmuno_8zQYyVkvYcUps/s1600-h/IMG_3362.JPG"><img alt="" border="0" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5240604300804489666" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGKBQqT3VJKcSObxIjFVML8qDf4SAtzixivKzqkEg04m8TNIaF7ZRozlDGLGrN75AwPWmyt8kDVqWNsqhsU-L4I1qyHYHvdWIUWG0OPx2MmP508AVN2S21EoMeRmuno_8zQYyVkvYcUps/s320/IMG_3362.JPG" style="cursor: hand; float: left; margin: 0px 10px 10px 0px;" /></a><br />
<div>
Tavoitteeni on vähitellen täydentää sukututkimustani taustoittamalla ja keräämällä informaatiota alkuperäisiltä tapahtumapaikoilta. Tämä on kuitenkin heti alkuunsa osoittautunut helpommin sanotuksi kuin tehdyksi! Kirkkonummen kirjasto oli joko hävittänyt - tai ainakin hukannut Erlaksen pienoismallin, josta kaikeksi onneksi on säilynyt pari pihapiiriä esittävää valokuvaa Munkinmäen lukiolaisten netissä julkaisemassa <a href="http://w3.kirkkonummi.fi/porkkala/opiskelijat/Munkkulla.pdf">kotiseutututkimuksessa</a>. Hieno juttu ja iso plussa näille lukiolaisille!</div>
<br />
<div>
</div>
<div>
Murheellista oli todeta, että Kirkkonummen hautausmaan vanhimmat haudat olivat 1800 -luvun viimeisiltä vuosilta. Näitä vanhemmat on tylysti otettu uusiokäyttöön ilman mitään tietoa kenelle ne aikoinaan ovat kuuluneet. Tee siinä nyt sitten jotain tutkimusta kun seurakuntaa kiinnostaa vain yliyönkorko ja kirkkomaan hyötykäyttö!</div>
<div>
<br />
Kiskossa oli sen sijaan kauniissa ja hyvin hoidetussa ympäristössä vanhempia hautoja. Siellä lepäsivät muun muassa vierekkäin elinikäiset ystävykset rovasti ja ruustinna Lovisa Laurell (s. 1799) sekä Johan ja Anna Elisabet Willde, o.s. Grönroos (s. 1800).</div>
<br />
<div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/09650142358256330115noreply@blogger.com0