Loviisa Grönroos asui Gustaf Severinin kuoleman jälkeen runsaan vuosikymmenen Iso-Roobertinkadun ja Annankadun kulmassa. Siitä oli vain kivenheitto numeroon 15, jonka Magnus von Wright maalasi kymmentä vuotta myöhemmin talviaamuna 1867. Näihin aikoihin asenteet yksinäisiä, "epäilyttäviä" naisihmisiä kohtaan alkoivat pikkuhiljaa jyrkentyä. Siis jyrkentyä - ei lieventyä! Tämän vuoksi voisi ajatella, että Loviisan asunnon oli ainakin alun perin vuokrannut joku muu kuin hän itse. Tarkastaja Willde vaikuttaa parhaalta arvaukselta. Olihan hän monta monituista vuotta kuolinpesän uskottu mies ja joutui tässä ominaisuudessa edustamaan Loviisaa moninaisten käytännön asioiden hoidossa. Nainenhan oli tuohon aikaan aika lailla yhteiskunnallisesti kädetön, kun tarvitsi edusmiehen hoitamaan vähänkin virallisempia asioitaan. Toisaalta on huomattava, että Loviisa tituleerasi kaikissa virallisissa dokumenteissa itseään henkikirjoittajan leskeksi, häradskrifvarens änka.
Helsinki oli hyvin ruotsinkielinen vielä tuohon aikaan ja sekin lisäsi varmasti paineita Loviisaa kohtaan. Siksi myös surupuvun käyttö oli varmasti viisasta ja omiaan rauhoittamaan ympäristöä.
Helsinki oli hyvin ruotsinkielinen vielä tuohon aikaan ja sekin lisäsi varmasti paineita Loviisaa kohtaan. Siksi myös surupuvun käyttö oli varmasti viisasta ja omiaan rauhoittamaan ympäristöä.
Toisin oli sata vuotta myöhemmin. Tarkka osoite on Annankatu 6 ja Kotipizzan lisäksi rakennuksessa oli vuoteen 2011 saakka Lost & Found, Lostis, "homoystävällinen heteroravintola". Sittemmin sen toiminta väsähti ja sen irtaimisto kaupattiin kirpputorilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti