Transbaikalin alueelle 1853 elinikäiseen pakkotyöhön tuomitusta isoisäni äidinisästä Antonista olisi ehkä turhaa etsiä Siperiasta mitään jälkiä, jos on oletettava, että karkoitetut menehtyivät siellä hyvin nopeasti. Näin ei kuitenkaan välttämättä ollut. Turun maakunta-arkistossa on kortisto kaikista autonomian aikana karkotetuista. FT Alpo Juntunen on pistänyt tiedot ansiokkaasti nettiin. Dokumentissa on kuvattu rikos ja saatu tuomio sekä sen langettamisen päivämäärä. Luovutuspäivä Viipuriin käy myös yleensä ilmi sekä viimeisin havainto tuomitusta. Viimeiset havainnot ovat useasti yli kymmentä vuotta myöhemmin, joten karkotuspaikassa ei suinkaan välittömästi menehdytty. Ainakaan mikään itsestäänselvyys nopea kuolema ei ollut.
Aikaisemmin mainittu ranskalainen Polina Greub oli myyjänä pietarilaisessa muotiliikkeessä, jossa oli tavannut ruhtinas Ivan Annenkovin. Ruhtinas kävi säännöllisesti ostamassa hattuja äidilleen, joka vietti kaikki päivänsä sängyssä juhlavaatteisiin puettuna. Ivan ja Polina rakastuivat. Kun Ivan Annenkov tuomittiin osallistumisesta dekabristikapinaan, Polina päätti seurata miestä karkotukseen vuonna 1825. He avioituivat vasta karkotuksessa Sitassa mutta armahdettiin lopullisesti vasta 31 vuotta myöhemmin. Ainakin ensimmäiset pitkät vuodet hienopiirteinen ruhtinas (kuvassa) raatoi pimeissä , kylmissä ja kosteissa kaivoksissa. Ja siitä huolimatta palasi vielä kerran elossa Pietariin. Polina käytti loppuelämänsä miehensä kahleiden yhtä lenkkiä rannerenkaanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti